Kului kauan ennenkuin jaksoin taas tänne kirjoittaa.

 

Olo on hitaasti ehkä paranemaan päin, vaikka huonojakin hetkiä on aina välillä. Ehkä parempi olo johtuu siitä että on taas vapaa, ei ole kahleissa enää kehenkään ihmiseen. 

Peruskoulukin loppui ja todistus oli yllättävän hyvä, toivotaan nyt että pääsen haluamaani lukioonkin vielä opiskelemaan. Ehkä uusi koulu auttaa jaksamaan paremmin kun tutustuu uusiin ihmisiin.

Kesä on alkanut rauhallisesti mummolassa lomaillen ja auringosta nauttien. Ja tietenkin talviturkkikin piti käydä maanantaina jos viskaamassa pois. Oli muuten yllättävän lämmintä vettä.

Nyt päätän tämän lyhyen kirjoituksen ja palaan tekemään muita asioita.

 

Humalassa olen.

On niin paha olla.. jälleen kerran. Tuntuu vain etten jaksa enää tätä elämää. Tekee mieli satuttaa itseään. Ahdistaa kaikki. Aivan kaikki. Oli kinaa Samin kanssa. Tai siis minä kinasin. Sami ei sanonut oikeastaan mitään. Miksi hän ei osaa tapella..? Tahtoisin puhdistaa tämän ilmapiirin kunnolla riitelemällä. Tahdon huutaa. Karjua. Satuttaa itseäni.

Tuntuu vain niin pahalta. Itken ja itken. Ja satutan itseäni.

" On helpompi luovuttaa kuin rakastaa." Niin totta nuo sanat. Vittu!

 

Minä en jaksa tätä elämää. En vain jaksa.

Tarotin Guardian Angel soi, upea kappale. Kaunis. Marcon ääni on jotain niin upeaa.

Tänään on ollut suht hyvä päivä.. Ei ole niin pahasti ollut paha olla. Paitsi nyt illalla paha olo alkaa taas vyörymään ja kaikki tuntuu liian vaikealta.

Viime yönä näin karmeita painajaisia ja en saanut taaskaan nukuttua.. Koulussa väsytti ja äksyilytti, Samin kanssa tuli pientä kinaa tms minun omien hölmöilyjen takia.. En saisi olla näin tempperamenttinen ja herkkä. Ja kaikenlisäksi minun pitäisi osata joskus pitää pitää suuni aivan kiinni eikä sanoa sanaakaan jotten saa riitatilannetta aikaan tai jotten satuttaisi sanoillani ketään. Huokaus..

Huomenna on koulua.. Korvataan joku vitun vappua edeltävä maanantai.. Jeii.. Onneksi huomenna on nuorisotalolla metallibändejä illalla soittamassa, saa jotain helpotusta.. Jos nyt edes menen sinne.. Kyllä meidän luokalla olevat kolme tyttöä suunnittelivat sinne menevänsä.. Eivätpä kysyneet tulisinko heidän kanssaan.. Ja he olivat joskus ystäviäni.. Eivät taida olla enää.. Ja tuo ystävien menetyshän auttaa masennukseeni niin saatanasti.. No, menen sinne keikalle Samin kanssa.. jos hän edes pääsee.. Jos ei pääse, harkitsen menoa vakavasti. Yksin siellä ei ole kivaa olla..

Angst.. Itkuvinku.. Huokaus..

On niin paha olla. Kaikki ahdistaa. Tahdon rauhoittavalle tupakalle.. Mutten voi mennä. Vituttaa ja masentaa. Ja itkettää..

Mutta, menen nyt.. Toivotaan että saisin edes tänä yönä nukuttua joten kuten..

Oli tänään taas psykologi. Ensimmäistä kertaa jäi ahdistunut olo tila tapaamisesta. Puhuttiin liian arasta asiasta liian paljon; itsetunnostani ( jota ei ole olemassa.. ) Oli inhottavaa. Sain 'kotitehtäväksi' miettiä itsestäni jotain hyviä puolia tai missä olen hyvä.. Liian vaikea, en keksi juuri mitään. Helpompi olisi jos saisi raapustaa itsestäni huonoja puolia..

Harjoitukset olisi ollut tänään, mutten ollut niissä. Ei jaksanut keskittyä niihin, ei mihinkään. Voimavarat on niin vähissä, tekisi mieli vain nukkua kymmenen kertaa kellon ympäri, voisi hieman edes tämä väsymys helpottaa. Huokaus..

Samia ikävä, vaikka tänään hän olikin minun luonani vapaa-ajalla. Silti on ikävä. Tahtoisin hänet nyt luokseni tukemaan minua, tahtoisin halata häntä tiukasti ja itkeä hänen olkapäätään vasten. Olla turvassa kaikelta pahalta hänen kainalossaan.. Saada olla onnellinen..

Huomenna koulua.. Jälleen.. En jaksa.. Mutta pakko se on jaksaa.. äidin takia.. Se saa muuten hermoromahduksen jos minua ei koulussa näy.. Mutta hei, olenhan minä ollut jo viisi päivää koulussa kiltisti, putkeen.. Se on iso saavutus minulta.. Hyvin iso.

Itkettää ja ahdistaa. Ei ole hyvä olla yksin. Tahdon Samin luo. Tai Sinin luo.. Jonkun luo.. Ahdistaa niin perkeleesti ja kyyneleet valuvat koko ajan poskia pitkin.. En jaksa.. Tahtoisin vain kuolla.. Mutta en voi.. En saa jättää Siniä, Samia ja perhettäni.. En saa.. Pakko jotenkin jaksaa.. Saisinpa ajan sinne poliklinikalle ja jos saisin lääkkeet, niin saattaisin jopa jaksaa tätä elämää jotenkuten ja kuolla vasta sitten kun on oikeasti minun aika..

Mutta... Katoan..

Paha olo. Niin paha olo. Ei vain jaksa. Tahdon kuolla.

Oli tänään lääkäri...Pääsen hoitoon ehkä vasta parin kuukauden päästä..vituttaa.. Onneksi huomenna koulupsykologi ja pääsen puhumaan hänelle pahasta olosta.. Tekisi mieli satuttaa itseään... mutten saa. En saa..

Samin kanssa palattiin yhteen. Kai meidät on tarkoitettu toisillemme.. tai sitten ei.. En tiedä. En tiedä mitään. En jaksa miettiä. En jaksa tehdä mitään.. Tahdon vain kaatua maahan, itkeä viimeiset kyyneleet ja nukahtaa.. ikuiseen uneen.

Tarja Turunen - Walking in the Air. Ihana ääni tuolla naisella. Tuo sentään jotain helpotusta tähän jatkuvaan pahaan oloon.. Tarjan ääni.. Mutta yhdistettynä NW:n miesten musiikkiin.. se on täydellinen yhdistelmä. Lumoava yhdistelmä..

Pyörinpä tästä nukkumaan.. Tai siis suomeksi; kieriskelemään sänkyyn kun ei nukuta..